Röllivaaran Peikkosydän

Virallinen nimi Röllivaaran Peikkosydän "Pasta" Rotu, Sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Syntymäaika 08.01.2008 - 8v Väri ja merkit Hopearuunikko, läsi
Säkäkorkeus 155cm Omistaja Minni
Rekisterinumero VH16-018-2089/ PKK1817 Kasvattaja Röllivaaran suomenhevoset
Koulutus ko. HeA Saavutukset SLA-II (12/17), YLA2 (12/17)

Kuvagalleria

Luonnekuvaus

Hoidettaessa Pasta on yleensä rauhallinen ja rento hoidettava eikä tamman kanssa tarvitse yleensä vääntää mistään asiasta. Keväisin tamma on kuitenkin vähän herkempi kun irtoava talvikarva kutittaa, joten tällöin kannattaa pitää silmät auki. Pesupaikasta Pasta ei välitä isommin, mutta astelee kuitenkin nätisti pestäväksi. Pastan varustamisen kohdalla ei ole ongelmia.

Ratsuna tamma vaatii selkeitä, mutta kevyitä apuja. Alkuun Pasta saattaa kokeilla varsinkin uusia ratsastajia hidastelemalla sekä kiemurtelemalla, mutta kunhan vain ratsastaa määrätietoisesti, alkaa tamma liikkumaan paremmin.

Esteratsuna Pastalta sujuu matalat esteet, mutta hyppytekniinaltaan tamma ei ole ihanteellinen esteratsu ja välillä puutteellista tekniikkaa kompensoidaankin liiallisella vauhdilla, joten ratsastajan tulee olla hyvin päättäväinen, mutta samalla myös tukea tammaa hypyissä.

Kouluratsuna Pasta on kuin aivan eri hevonen. Koulukentillä tammasta tuntuu löytyvän ihan uusi vaihde ja tamman liike paranee kuin taikaiskusta. Kouluratsuna Pasta tarvitsee hyvin herkkiä apuja jos haluaa tamman suorittavan parhaalla mahdollisella tasolla. Välillä tamma alkaa suorittamaan tehtävää jo pienimmästäkin avusta jos vain osaa antaa avut tarpeeksi selkeästi. Pastalla on kaunis ja ilmava liike sekä oikean ratsastajan alla tamma taipuu myös vaativampiinkin tehtäviin.

Maastossa Pasta on rauhalien ja rento eikä tamma vilkuile ympärilleen tai keksi mitään pieniä mörköjä. Tuulisempina päivinä Pasta saattaa olla vähän säpäkämpi, mutta ei silti lähde varastamaan. Pastan kanssa voi maastoilla yksin tai porukassa.

Maastoesteillä Pasta toimii hyvin ja tamma suorittaakin mielellään pienempiä ja helpoimpia esteitä. Vaativimmilla esteillä tamma tarvitsee isompaa tukea ratsastajalta, mutta pienemmillä esteillä riittää kunhan ratsastaja vain pitä huolen linjasta ja vauhdista.

Kuljettaessa kannattaa pidemmille matkoille varata heinäverkko mukaan, sillä kuljetusautossa seisominen ei ole ollenkaan tamman mielestä mukavaa puuhaa.

Sukutaulu

i. Röllivaaran Peikkomieli ii. Mielenkääntäjä iii. Mieletön Maalari
iie. Käänteisen Katja
ie. Röllivaaran Minka iei. Kaarlos
iee. Minella
e. Röllivaaran Peikkotaika ei. Peikkopoika eii. Pekkolan Eetwart
eie. Onnenlinnun Annikki
ee. Röllivaaran Taikatahto eei. Kotolan Taavetti
eee. Vilun Maanatar

Sukuselvitys

Röllivaaran Peikkomieli on pienikokoinen, vain 149-senttinen ruunikko-ori, isolla egolla. Vain muutama ihminen pärjäsi orin kanssa ilman mitään ongelmia. Ratsuna Pekkana tunnettu ori oli vaativa eikä se antanut mitään edes puoli-ilmaiseksi vaan oria tuli ratsastaa ihan todella ja vaativasti. Kisapaikoilla ori oli kuitenkin kuin vanha ruuna ja sen liikkeisiin löytyi uudenlaista liitoa kisakentillä. Ori pärjäsikin hienosti helpossa A:ssa sijoittuen monissa isoissakin kisoissa.

Mielenkääntäjä oli suomenhevoseksi iso, 162 sentin säkäkorkeudellaan. Orin todellinen potentiaali tuli esiin vasta orin ollessa vanhempi ja kasvun lakattua. Rautias ori pärjäsi hyvillä tuloksilla aina kansallisissa luokissakin. Ori menehtyi harmittavasti kaksitoistavuotiaana ähkyyn.

Mieletön Maalari rautias 160 senttinen ori syntyi ratsastuskouluun ja elikin kahdeksanvuotiaaksi asti ratsatuskoululla josta eräs kilparatsastaja löysi orin ja osti sen itselleen. Ori kisasi kouluratsastuksessa vaativaa B:tä hyvillä tuloksilla, kunnes orin ura loppui jalkavammaan ja ori siirtyi siitoseläkkeelle.

Käänteisen Katja ruunikko 159 senttinen tamma ei kenenkään mielestä sopinut kilpahevoseksi, sillä tammaa oli todella vaikea ratsastaa. Kuitenkin ahkeran työn tuloksena tamma löysi liikkeensä ja kisasi helppoa A:ta hyvällä menestyksellä. Kisauransa jälkeen tamma siirtyi opetusratsuksi nuorille kouluratsastajille sekä varsoi kaksi varsaa.

Röllivaaran Minka kuvankaunis 155 senttinen rautias suomenhevostamma oli kiltti ja kuin unelma. Tamma ei kuitenkaan ikinä päätynyt kisaradoille, sillä tamma menehtyi varsomisen komplikaatioon.

Kaarlos Suomenhevoseksi iso, noin 160 senttinen ori toimi kenttäratsuna eräällä suomalaisella ratsastajalla, pärjäten hyvin isommissakin kisoissa. Ruunikko ori oli luonteeltaan todella rauhallinen, joten aktiivisen kisauransa jälkeen ori toimi muutaman onnellisen lapsen tutustumisratsuna kenttäratsastuksen parissa.

Minella Ruunikko 150-senttinen tamma eli elämäsä ensimmäiset vuodet erään vanhan hevosmiehen takapihalla muutaman hevosen laumassa, miehen menehdyttyä, hevoset menivät myyntiin ja eräs kasvattaja löysi tamman pilkkahinnalla. Sukunsa ansiosta, tamma pääsi suoraan jalostukseen ja elikin lopun elämäänsä siitostamman elämää isossa tammalaumassa.

Röllivaaran Peikkotaika on rautias 155 senttinen suomenhevostamma johon jokainen rakastuu. Tamma ei turhia hötkyile ja sitä pystyy hoitamaan kuka tahansa ilman pelkoa mistään isommista tempuista. Tamma on unelma hoitaa ja tammalla ratsastaessa voisi luulla istuvansa vanhan tuntihevosen selässä eikä helppoa A:ta kisanneen koulutamman.

Peikkopoika oli 157 senttinen ori, joka siirtyi jalostukseen vasta 15-vuotiaana. Siihen asti tämä hopeanhohtoinen ori toimi hevosopiston opetushevosena, josta se myytiin pakkohuutokaupassa eräälle kasvattajalle.

Pekkolan Eetwart komea 170 senttinen suomenhevosori oli kouluratojen nouseva tähti, mutta orin ura katkesi hevosen ollessa vasta seitsemänvuotias pahan loukkaantumisen vuoksi. Orin kova onni jatkui vielä sen siirryttyä siitokseenkin, sillä vain yhden kauden jälkeen ori menehtyi pahaan ähkyyn.

Onnenlinnun Annikki ei ollut ulkonäöltään kauneimmasta päästä, mutta liikkeiltään tamma oli kuin paraskin grand prix tason ratsu. Tamma kisasi täyden kisauran niin kotimaassa kuin pohjoismaissakin. Kun tamman pitkä ura päättyi, se siirtyi siitokseen ja eli aina 25-vuotiaaksi.

Röllivaaran Taikatahto 160-senttinen hopeanhohotoinen tamma toimi ratsastuskoulun opetushevosena koko elämänsä. Kiltin luonteensa ansiosta se sopi hyvin opettamaan pieniä ratsastajan alkuja. Erään kesälaidun onnettomuuden tuloksena tamma varsoi yhden varsan.

Kotolan Taavetti musta vain 148-senttinen ori oli omalla kylällään tunnettu ravuri hankalan luonteensa vuoksi. Kuitenkin ori onnistui tekemään ihan hyvän tilin harrasteravuriksi, ennen kuin loukkaantuminen päätti orin uran.

Vilun Maanatar 156-senttisen punarautiaan tamman on saattanut joskus löytää työajokisojen parrasvaloista, joita se kiersi vanhan omistajansa kanssa, ennen kuin tamma siirtyi nuorelle ratsastajalle kouluprojektiksi ennen siitokseen siirtymistä.

Jälkeläiset

t. Peikkotanssi s. 20.05.16 (i. Nukkahukan Rasavilli) om. Minni
o. Peikkotuuli s. 20.08.17 (i/e. Tuiskutuuli) om. omistaja

Näyttelytulokset

Päivänmäärä Kutsu Luokka Tulos
25.05.2016 Kutsu Suomenhevostammat (ratsut) HY
27.07.2016 Kutsu Suomenhevostammat (ratsut) HY + em väri
04.08.2016 Kutsu Suomenhevostammat HY

Kilpailukalenteri

39/40

Päivämäärä Kutsu Luokka sijoitus
20.05.2016 Hengenvaara KRJ, Helppo A 9/100
20.05.2016 Villahaka KRJ, Helppo A 6/40
20.05.2016 Kauniston Tila KRJ, Helppo A 3/30
20.05.2016 Vanima KRJ, Helppo A 2/30
21.05.2016 Hengenvaara KRJ, Helppo A 9/100
21.05.2016 Villahaka KRJ, Helppo A 6/40
21.05.2016 Kauniston Tila KRJ, Helppo A 3/30
21.05.2016 Kauniston Tila KRJ, Helppo A 1/30
22.05.2016 Vehkakorpi KRJ, Helppo A 5/30
23.05.2016 Vanima KRJ, Helppo A 1/30
24.05.2016 Hengenvaara KRJ, Helppo A 10/100
24.05.2016 Kauniston Tila KRJ, Helppo A 2/30
24.05.2016 Vanima KRJ, Helppo A 1/30
25.05.2016 Minnin Kisat KRJ, Helppo A 2/24
26.05.2016 Vehkakorpi KRJ, Helppo A 3/30
26.05.2016 Vanima KRJ, Helppo A 1/30
27.05.2016 Hengenvaara KRJ, Helppo A 5/100
27.05.2016 Hengenvaara KRJ, Helppo A 7/100
27.05.2016 Kauniston Tila KRJ, Helppo A 4/30
27.05.2016 Minnin Kisat KRJ, Helppo A 2/24
28.05.2016 Kauniston Tila KRJ, Helppo A 2/30
28.05.2016 Vehkakorpi KRJ, Helppo A 4/30
28.05.2016 Minnin Kisat KRJ, Helppo A 3/24
29.05.2016 Vehkakorpi KRJ, Helppo A 5/30
30.05.2016 Vehkakorpi KRJ, Helppo A 4/30
30.05.2016 Minnin Kisat KRJ, Helppo A 4/24
31.05.2016 KRJ CUP KRJ, Helppo B 9/319
01.06.2016 Hukkapuro KRJ, Helppo A 3/30
01.06.2016 Hukkapuro KRJ, Helppo A 2/30
02.06.2016 Mörkövaara KRJ, Helppo A 6/40
03.06.2016 Mörkövaara KRJ, Helppo A 2/40
03.06.2016 Mörkövaara KRJ, Helppo A 5/40
06.06.2016 Hukkapuro KRJ, Helppo A 4/30
07.06.16 Wolf Sporthorses KRJ, Helppo B 5/30
07.06.16 Wolf Sporthorses KRJ, Helppo A 2/30
08.06.2016 Mörkövaara KRJ, Helppo A 5/40
08.06.16 Wolf Sporthorses KRJ, Helppo A 4/30
09.06.16 Wolf Sporthorses KRJ, Helppo A 4/30
03.09.16 Moon Sugar KRJ, Helppo A, Tarina 1/1
10.09.16 Hortesian suomenhevoset KRJ, Helppo A, tarina 3/4
18.12.2017 Katriinan Talli Helppo A, Tarina KRJ, 8/8
30.12.2018 Orange Woods KRJ, Helppo A, Tarina 6/9

Valmennukset

Valmentajana Tuulia T.
Pasta ja Minni olivat jo edellisenä päivänä saapuneet Tuulenpesään tämän päiväistä valmennusta varten, 
jotta Pastalla olisi ollut hieman aikaa toipua matkan rasituksista. Aloitimme aikaisin aamulla, jolloin 
satoi rankasti ja ukkonen paukkui, joten sovimmekin että tänään valmentautuisimme maneesissa. Kaikeksi
onneksi Pasta ei ukkosen jyrinästä välittänyt vaan vastasi Minnin apuihin moitteetta jo alkuveryttelyjen 
aikana. Alkuveryttelyn aikana annoin teille tehtäväksi tehdä kolmi kaarista kiemurauraa ravissa ja laukassa
siten että laukassa laukkaa vaihdettiin aina kunkin kaaren keskellä. Tehtävä sujui teiltä helpon näköisesti
eikä minun täytynyt huomauttaa kuin että painaisit kantapäät alas. Pastan näyttäessä tarpeeksi vertyneeltä 
annoin kaksikolle luvan siirtyä kävelemään uraa pitkin siksi aikaa kun selitin tunnin ensimmäisen tehtävän. 
Aloittaisimme laukanvaihto harjoituksilla kootussa laukassa, siten että pitkillä sivuilla tekisitte neljä 
laukanvaihtoa yhden käyntiaskeleen kautta ja kunkin lyhyen sivun keskellä yhden laukanvaihdon käyntiaskeleen
kautta. Pääsitte heti juonen päästä kiinni joskin ensimmäisellä lyhyellä sivulla valppautesi taisi hieman 
herpaantua ja Pasta otti kaksi käyntiaskelta vaaditun yhden sijasta laukanvaihtojen välissä. Korjasit 
erehdyksesi kuitenkin hyvin seuraavalla lyhyellä sivulla ja parin onnistuneen kierroksen jälkeen annoin 
Minnille luvan siirtää Pasta käyntiin siksi aikaa kun selitin kaksikolle tunnin toisen tehtävän. Seuraavaksi
harjoittelisimme pysähdyksiä kootusta ravista, sillä olit ennen tuntia maininnut, että Pastalla oli 
vaikeuksia pysähtyä suorana. Harjoittelisimme pysähdyksiä keskihalkaisijaa pitkin siten että tekisitte
pysähdyksen aivan keskihalkaisijan keskellä. Aluksi tulitte keskihalkaisijalle hieman liian kovassa 
temmossa ja pysähtymisenne menivät yli keskihalkaisijan puolenvälin, joten kehotin sinua hidastamaan
Pastan ravin tempoa jolloin pysähdyksennekin alkoivat tulemaan oikeaan kohtaan. Huomasin heti ettet 
pysähdykseen tultaessa istunut aivan satulan keskellä ja töksähdit hieman eteenpäin Pastan pysähtyessä,
joten kehotin sinua vakauttamaan istuntasi käyttämällä enemmän vatsalihaksiasi ikään kuin tekien pienen
puolipidätteen vatsalihaksillasi juuri ennen pysähdystä. Korjattuani istuntaasi alkoivat pysähdyksennekin
pian sujua oppikirjan mukaisesti ja muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen annoinkin sinulle luvan siirtää
Pasta käyntiin. Käynnissä saitte vielä tehdä joitain kiemuroita ja ympyröitä loppuveryttelyksi, minkä jälkeen
saitte vielä kävellä pari kierrosta vapaassa käynnissä ennen kuin komensin teidät pysähdyksiin kentän 
keskelle. Laskeuduttuasi tamman selästä ja nostettuasi jalustimet ylös lähdimme kävelemään kohti tallia.

Päiväkirja

Tarinakisa osallistuminen 03.09.2016

Olet eksynyt Amsterdamiin hevosinesi ja jotain kummallista tapahtuu. Millaisen twiitin, facebookviestin tai snäpin lähetät? Voit kirjoittaa (alle 140 merkkiä) tai piirtää.

"Hyvin menee kisamatka damiin... Eksyksissä keskellä keskustaa ja japanituristit luulee 
huippuratsukoks?!?!? #famouslife kotimatkaa odottaen"

Nuppulanharjun syysmaasto 23.09.2016

Olin monesti harmitellut maastoiluseuran puutetta, joten nyt kun huomasin ilmoituksen Nuppulanharjun 
syysmaastosta, ilmoitin ilolla itseni ja Pastan mukaan.

Perjantain koittaessa pakkasin Pastan kamat koppiin ja lähdin metsästämään kurahirviötä tarhasta. 
Tällä kertaa tammani antoi kiinni nätisti ja lähdettiinkin pesupaikalle putsaamaan isoimmat kurat 
jaloista ennen kuin suojitin ratsuni kuljetusta varten ja talutin hevosen koppiin. Nyt matka kohti
Nuppulanharjua saattoi alkaa.

Nuppulanharjuun päästessämme purin Pastan kopista ja aloin harjaamaan ratsuani. Aloittaessani varustamaan 
Pastaa, huomasin että olin unohtanut satulahuovan kotiin... Hölkkäsin Sipen työ ja kysyin olisiko heillä 
ylimääräisiä huopia, mitä tälläinen homespää voisi lainata ja onnekseni yksi huopa löytyikin. Huopa 
kainalossa palasin takaisin ratsuni luo ja jatkoin varustamisen reippaasti loppuun, sillä muut olivat
jo melkein valmiina minun vasta aloittessani satulointia.

Meidät sijoitettiin porukan keskivaiheille, mikä sopi minulle ihan hyvin. Kun koko porukka oli jotenkin 
järjestäytynyt, siirryttiin käyntiin ja lähdettiin kävelemään kohti kaunista syksyn sävyillä varustettua
maastopolkua. Polun jälkeen meille aukesi pehmeä ja tasainen metsätie, jonka varrella oli muutama
maastoeste. Päätän kokeilla tammani kanssa muutamia pienimpiä ja helpoimpia esteitä, jotka Pasta
suorittaakin puhtaasti. Jätämme esteet muutaman hyvän hypyn jälkeen ja siirrymme katsomaan muiden
hyppäämistä. Vesiesteen läpi laukkaaminen oli ratsuni mielestä hyvin mukavaa puuhaa, sillä olin 
ihan läpimärkä päästessämme esteestä taas kuivalle maalle.

Jatkamme käynnissä eteenpäin ja saavummekin pian suoralle jonka alussa edestä kuuluu kysymys porukan 
laukkainnostuneisuudesta. Myöntävien vastausten jälkeen edestä kuuluu vielä ohjeistusta mm. ohituskiellosta,
ennen kuin ilmoille kajahtaa "ja laukkaan!" käsky. Annan ratsulleni laukka-avut ja tunnen, miten tammani
alkaa heti venyttämään askeltaan. Pian koko porukka paineleekin menemään täyttä neliä ja nautin tuulen 
vinkuessa korvissani. Pitkän suoran tullessa loppuun, nousee Sipe käsi ylös ja siirrymme ravin kautta 
käyntiin ja jatkamme retkeämme käynnissä.

Jatkoimme käynnissä järven viertä ja ihastelinkin auringon säteiden tanssia pienillä laineilla, mitä tuuli
muodosti järven pinnalle. Järven viertä hetken kuljettuamme, käännyimme taas metsäpolulle ja aloitimme 
kiipeämisen kohti laukkavuorta, jonka huipulta avautuivat kauniit maisemat yli syksyisen suomen. Pienen
tauon jälkeen suuntasimmekin takaisin metsäpoluille ja aloitimme matkan kohti tallia. Peltojen reunaan 
päästessämme nostimme uudelleen ravin ja ravailimmekin hetken, ennen kuin siirsimme ratsumme viimeistä 
kertaa käyntiin ja annoimme ratsuille pitkät ohjat.

Tallipihaan palattuamme kiitimme kaikki vuorotellen Sippeä retkestä ja esitinkin toiveen siitä, 
että tälläisiä retkiä voisi järjestää myös tulevaisuudessa. Ratsastin Pastan autolle ja purin 
tammani ennen kuin pesin sienellä isommat hiet pois. Kaivoin ratsulleni vielä loimen autoni 
takapenkiltä ennen kuin lastasin hevoseni koppiin ja pakkasin varusteet. Lopuksi kävin vielä
palauttamassa lainahuopamme, sekä kiittämässä retkestä ja huovan lainaamisesta, ennen kuin 
suuntasin autonnokan kohti kotitallia.

Tarinakisaosallistuminen 10.09.2016

Juuri ennen suoritusta huomaat mahdottoman komean miehen/kauniin naisen joka herättää huomiosi. Totta kai ratsusi aavistaa tämän ja ryhtyy toimiin. Kerro mitä ratsusi suunnitteli nolataksesi sinut radalla ja mikä oli ihastuksesi reaktio. 
Maksimipituus 200sanaa. Huumorintajuisin ja kekseliäin voittaa!

Olin juuri saanut Pastan verkattua ja olimme odottamassa vuoroamme radalle kun näin Hänet. En usko
oikeastaan rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta Hänet nähdessäni taisi kyllä sydän jättää pari iskua 
väliin... Kuitenkin juuri silloin saatiin lähtölupa ja ratsastin Pastan radalle.

Suorituksemme alkoi ihan hyvin, kunnes jostain tuntemattomasta syystä arvon ratsuni päätti yhtä-äkkiä
alkaa esittämään sellaistakin ravurin ravia että oksat pois. Onneksi sain tammani nopeasti kuitenkin 
hallintaan, mutta loppuradan naamani tuntui helottavan punaisena kuin tomaatti ja tietenkin Pasta päätti
vielä radalta poistuessamme alkaa hyppimään ja steppailemaan, jolloin halusin kadota ensimmäiseen 
mahdolliseen koloon häpeämään olemassaoloani. 

Ratsastettuani rekalle ja hypättyäni Pastan selästä alas, tietenkin juuri HÄNEN pitää kävellä autolle...
"Kiva rata, mutta ehkä ei ihan ex-ravurille sopiva?" Oli hänen ensimmäinen kommenttinsa. "Ei tää kyl ihan
ex-ravuri oo..." mutisin Pastan harjaan ja toivoin että voisin kääntää kelloa taakseppäin eikä koko episodia
olisi edes tapahtunut.

Syysmaasto Hiisivuoressa 24.09.2016

Kauniina aurinkoisena syyspäivänä oli parasta pakata uljas kuraratsu koppiin ja suunnata kohti Hiisivuorta.
Pihaan ajaessani siellä alkoikin olla jo hyvä kuhina päällä, kun kaikki maastolenkille lähtevät ratsukot 
olivat valmistautumassa reissuun.

Saapuessani paikalle pysäköin koppii parkkipaikan sivuun ja kiersin suoraan avaamaan kopin ramppia, ja 
talutin Pastan pois kopista. Sidoin tamman kiinni kopin siuvuun ja nappasin autoni takapenkiltä harjapakin
ja aloin harjaamaan ratsuani. Pasta nautti harjauksesta täysin rinnoin ja varsinkin semmoisita paikoista, 
mistä karvan vaihtuminen oli pahimmillaan, teki rapsuttelut todella hyvää. Kun mutahirviö alkoi näyttämään 
edes vähän hevoselta, napasin tamman pintelit ja pintelöin sekä muutenkin varustin ratsuni nopeasti, sillä
muut alkoivat näyttävän olevan jo valmiina. Kun ratsuni oli valmis, noirrotin Pastan kopista ja nousin 
ratsuni selkään, ja ratsastin tallipihaan, missä muut olivat jo hiljalleen järjestäytymässä maastolenkin 
letkaan.

Kun kaikki olivat löytäneet oman piakkansa letkassa siiryttiin käyntiin ja lähdettiin kohti pellonlaidassa
menevää maastopolkua. Polun pohjan muuttuesa vähän pehmeämmäksi, kuului letkan alusta "RAVIIN!" komento ja
siirsimme ratsumme raviin. Jonkin aikaa ravattuamme siirtyi retkueemme takaisin käyntiin ja annoimme 
ratsujemme kävellä hetken, ennen kuin saavuimme pehmeälle hiekkasuralle jossa otettiin pätkä laukkaa. 
Laukkasuoran loppuessa kaikki ratsukot siirtyivät sulavasti takaisin käyntiin ja jatkettiinkin käynnissä
matkaa, kunnes tulimme maastoesteradalle. Halukkaat saivat kokeilla maastoesteitä, mutta me päätimme tällä
kertaa jättää kokeilut sikseen ja siirryimme Pastan kanssa vähän sivummalle koulutreeneihin, muiden 
hypätessä.

Kun kaikki halukkaat olivat saaneet hypätä hetken, jatkettiin matkaa käynnissä kohti puiden takana 
välkehtivää järveä, jonka rannalla siirsimme ratsumme raviin ja samalla ihastelimme laskevan auringon
säteiden tanssia laineilla. Ravin jälkeen meidät käskytettiin laittamaan otsalamput kypäriimme, sillä
olimme suunnistamassa metsän, jossa otsalampuille olisi tarvetta. Pimenevässä metsässä otsalamppujen 
valossa ratsastaessa oli omanlaisensa mystinen tunnelma ja välillä jonkin räsähdyksen kuullessa, tuntui että
säpsähti niinkin ahasti että letkan viimeinenkin varmasti näki.

Siirtyessämme metsästä pois, siirsimme taas ratsumme raviin ja ravailimme vielä viimeisen pätkän, ennen kuin
siirsimme hevosemme viimeistä kertaa käyntiin ja matkasimme pitkin ohjin takaisin Hiisivuoren pihaan. 

Päiväkirjamerkintä 19.11.2016

Talvi saapui parin viikon ajaksi myös Suomeenkin ja saatiinkin nauttia kunnon kinoksista joissa pääsi jopa 
vähän kahlailemaankin. Viimeisessä kengityksessä Pastalle laitettiin hokkireiälliset kengät, sillä ne 
muutamat päivät mitä tamma joutui kesäkengällä olemaan, oli semmoistakin luistelua, että ei tullutkaan edes
mieleen jättää tammaa kesäkengälle vaikka säätilat täälä pohjolassa vaihtelevatki todella nopeasti 
halutessaan.

Kengityksen jälkeen Pasta onkin saanut muistella taas elämää hokkien kanssa ja ollaankin onneksi selvitty 
vain parilla pienellä hokinpolkemalla. Niistäkin onneksi selvittiin lisäämällä tamman tarhavarustukseen 
putsit, jotka suojaavat jalkoja vähän paremmin. Nyt parin viimepäivän aikana ei olekkaan oikeastaan hokkeja
enää tarvinnut, sillä ihanan syksyisen vesisateen vuoksi paikat ovat sulaneet sen verran, että jäisen maan 
päällä on inhottava kuramössö jossa pitoa kuitenkin on sen verran että tamma selviää hokitta. Kuitenkin 
tarpeen vaatiessa ruuvaillaan hokkeja takaisin.

Muuten treenaus tamman kanssa jatkuu samalla painolla ja ollaankin päästy vähän etenemäänkin treeneissä sekä
ollaan innostuttu kokeilemaan myös muutamia vaativampiakin juttuja. Kuitenkaan suunnitelmissa ei ole nostaa 
tasoa ainakaan vielä hetkeen, mutta jos vaatimmatkin liikkeet alkavat sujumaan niin hyvin että niillä 
voitaisiin kisakentillä pärjätä, niin ehkä sitten voisi kokeilla myös muutamaa kisaa korkeammalta tasolta ja
jos tulokset näyttävät siltä että tasonnosto olisi järkevää niin sitten varmaan jäätäisiin myös korkeammalle 
tasolle, mutta ainakin toistaiseksi pyritään vain treenaamaan ja saamaan tasaista tulosta nykyiseltä tasolta.

Heijastin maasto Metsälammella 01.12.2016

Vaikka lähdimme Pastan kanssa muka hyvissä ajoin kohti Metsälampea, silti löysin itseni kiirehtimästä kohti 
tallia, jotta kerkeiäisimme mukaan maastolenkille. Olimmekin perillä vain viittä minuuttia ennen lähtöä, 
joten pikaisesti suitsin tammani ja pungersin itseni selkään.

Käänsin tammani kohti muita ratsukoita ja pahoittelin myöhässä olemistani. Kuulemma mitään isoa ongelmaa 
tästä ei onneksi ollut, joten siirryimme Pastan kanssa meille osoitetulle paikalle ja koko letka lähti 
liikenteeseen. Välillä otsalamppujen valossa näkyi pakkaskuuran kimmellys, mikä oli todella kaunista, 
vaikka lumisessa maastossa ratsastaminen olisi ollutkin todella paljon mukavampaa, mutta suomen säätilan
tuntien myös kuurainen maasto menee.

Välillä letkasta kuului muutama tyytyväinen pärskähdys, joka nosti hymyn huulilleni. Pastakin tuntui 
liikkuvan tänään todella hyvin ja taputinkin tammaani. Niitylle kääntyessämme yllätyin hieman siitä, 
että sitä peitti ohut lumikerros, joka nosti hymyni taas korviin asti. Jatkoimme vaellustamme vielä 
erinäisiä kauniin näköisiä polkuja pitkin sekä yhden metsäpätkän lävitse, ennen kuin olimme takaisin 
Metsälammella, jossa valuin ratsuni selästä alas, kiitettyäni ensin reissusta. Kuorrutettuani tammani
loimilla, pakkasin sen traileriin ja aloitimme matkan kohti kotitallia.


Tarinakisaosallistuminen 01.04.2017

Pitkästä aikaa Pasta tuntui verkassa todella hyvältä ja välillä luulinkin, että minulla oli eri ratsu allani. 
Vielä radan alkupuoliskollakin tamma tuntui vain liitävän eteenpäin ja liikkuvan niin sulavasti, että en 
edes muista milloin Pasta olisi tuntunut niin hyvältä.
Kuitenkin radan puolivälissä tamma teki jonkin ihme liikkeen, jolloin liike tuntui hetken huonommalta,
mutta kuitenkin tamma jatkoi hyvää suorittamistaan aina radan loppuun saakka. Radalta poistuessa, tuntui 
että naamallani oli niin leveä hymy, etten muista milloin olisin viimeksi hymyillyt niin leveästi.
Palattuani takaisin autolle, huomasin että Pasta oli astunut kenkänsä päälle ja tiputtanut sen radalle.
Päättelin tamman ihmeliikkeen johtuneen tästä, samalla kun kaivoin puhelinta takkini taskusta ja soitin 
kengittäjällemme, jotta saataisiin neiti taas kenkään. Tämän jälkeen otin ratsultani varusteet pois ja 
pääsimmekin kotimatkalle.

Tarinakisaosallistuminen 18.12.2017

Olemme onneksi tottuneet treenaamaan Pastan kanssa kentällä lävitse vuoden,
joten tammaa ei haitannut hirveämmin pohjan pieni epätasaisuus, jota
paikoitellen ihanan valkean puuterilumen alta pilkahteli. Kuitenkin juuri erään
siirtymän kohdalle oli jäänyt pieni möykky, johon tammani meinasi kompastua,
mutta onneksi Pasta osasi kerätä itsensä kasaan ja päästiin siirtymäs kunnialla
lävitse. Loppurata sujuikin ilman mitään isoja ongelmia.

Tarinakisaosallistuminen 30.12.1017

"Pääsimme nauttimaan häätunnelmista koulukisojen merkeissä. Kisoihin varustin Pastan ihaniin equilinen 
huppuun ja huopaan joissa oli kultainen kanttinauha, Kaivoin kisoihin myös jo kauan sitten kaapin perälle
hylkäämäni kultaiset jalustimet. Hääteemasta innostuneena päädyin myös tuunaamaan teemaan sopivat putsit 
kultaisella glitterliimalla, sillä pitäähän häissä olla myös pientä blingiä."

Kommentti: Kultaiset jalustimet, kuinka ylellistä herkkua! Glitteri sopii kaikkeen kun sitä ei ole liikaa <3 

Ulkoasun © Veikkalay 2009, muokkaus © ? » Sivun alkuun